Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään
istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja
pelaajia.
Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on
vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen
vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä.
Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on
jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on
sidottu metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen joukkueen
pelaajat tönivät koko ajan.
Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on
se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy
mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan
kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi.
Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään lähtijöiden tilalle,
vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla hanskoillaan ja
käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.
Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin,
mutta siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä
näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnustautunut mies,
kutsumanimeltään Seepra. Jos Seepra ei ole päässyt aitaukseen,
häntä saattaa tuurata myös Dorka tai Pelle.
Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia
kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä takaisin aitaukseen
tönittäväksi ja kampitettavaksi.
Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan.
He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen
laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi.
Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin
raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla.
Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia .
Katsojilla on kaksi tärkeää tehtävää.
Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa kiekkoa.
Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin,
vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava
salamannopeasti. Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka
maaliin kiekko osuu, hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti
"paitsio".
Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä
tahansa, kunhan huutaa kovalla äänellä.
Esimerkiksi "Öööh-haa-möää-haa" on suositeltava huuto.
Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia
vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi
päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia
homoseksuaaleja.
Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla
ja reippailla "homoo-o-o" -huudoilla.
Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista,
kun ymmärtää pelin juonen.
Jeps ja tänään Ässät-TPS isomäessä ja sen jälkeen ystäväni Jonnan 17-vuotis synttäribileisiin :) Onnea hänelle ! Joo ei mulla tässä muuta paitsi että herättyäni menin lenkille ! Wooou, on ollut mukava lomapäivä ! :)
-Johanna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti